Jännitettä
18.01.2018 - 17:18 / grimbird.
8 vastausta - “Jännitettä”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Mitäs täältä löytyy?
- Aiheeton (3)
- Dinosarja (1)
- Enemmän tai vähemmän tosikertomuksia (57)
- Energiapäiväkirja (23)
- Englannissa (18)
- Fanin kynästä (5)
- Harmaan pupun päiväkirja (597)
- Itsensäsivistämishaaste (3)
- Joulukalenteri 2012 (25)
- Joulukalenteri 2013 (24)
- Joulukalenteri 2016 (25)
- Keskitalven kalenteri 2014 (24)
- Kolmiulotteista (5)
- Midwinter horror holiday calendar 2015 (24)
- Rautaprojekti (33)
- Roolipeli (10)
- Sarjakuvaopinnot (2)
- Sarjakuvapedagogiikan kurssi (7)
- Sarjakuvapiirtäjäbattle (12)
- Sarjakuvatapaamiset (10)
- Tähtipuput (5)
- Tärkeitä paikkoja lapsuudesta (14)
- Yksinäisiä kuvia (134)
Linkit
- En vaan OSAA!
- Helsingin sarjakuvatapaamiset
- Hilloa Hilloa!
- I Say Sabotage
- Ihmeelliset selitykset
- Kahvisaukko's diaries
- Kaninkakkaa
- Liian ironinen hipsteriksi
- nurkissa
- Nyt Loppu Kerruu!
- Piriteatteri
- Sähköjänis
- Sarjakuvaorava
- Susi sorakuopassa
- Taksi Absurdistaniin
- Turrikaanien yö
Arkistoja
- December 2018 (1)
- March 2018 (1)
- February 2018 (1)
- January 2018 (3)
- December 2017 (3)
- November 2017 (2)
- October 2017 (3)
- September 2017 (4)
- August 2017 (8)
- March 2017 (2)
- February 2017 (4)
- January 2017 (2)
- December 2016 (22)
- November 2016 (1)
- September 2016 (3)
- August 2016 (1)
- July 2016 (1)
- June 2016 (2)
- May 2016 (2)
- April 2016 (9)
- March 2016 (3)
- February 2016 (2)
- December 2015 (24)
- November 2015 (4)
- October 2015 (8)
- September 2015 (5)
- July 2015 (1)
- May 2015 (2)
- April 2015 (1)
- March 2015 (1)
- February 2015 (1)
- January 2015 (2)
- December 2014 (24)
- November 2014 (4)
- October 2014 (4)
- September 2014 (2)
- July 2014 (2)
- June 2014 (2)
- May 2014 (5)
- March 2014 (1)
- February 2014 (1)
- January 2014 (1)
- December 2013 (27)
- November 2013 (1)
- October 2013 (2)
- September 2013 (2)
- August 2013 (14)
- July 2013 (7)
- June 2013 (14)
- May 2013 (25)
- April 2013 (6)
- March 2013 (11)
- February 2013 (17)
- January 2013 (15)
- December 2012 (29)
- November 2012 (10)
- October 2012 (26)
- September 2012 (17)
- August 2012 (20)
- July 2012 (3)
- June 2012 (15)
- May 2012 (32)
- April 2012 (17)
- March 2012 (19)
- February 2012 (32)
- January 2012 (32)
- December 2011 (33)
- November 2011 (30)
- October 2011 (32)
- September 2011 (32)
- August 2011 (28)
- July 2011 (26)
- June 2011 (27)
- May 2011 (17)
- April 2011 (9)
- March 2011 (6)
- February 2011 (6)
- January 2011 (5)
- December 2010 (1)
- November 2010 (5)
- October 2010 (8)
- September 2010 (3)
18.01.2018 - 22:05
Mää mietin kans pitkään sektiota, mutta lähinnä sen takia, että pelkäsin hitokseen joutuvani hätäsektioon ja ainut tapa minimoida sen riski ois suunniteltu sektio 😆 Sektio on myös käsittääkseni turvallisempi ja hallitumpi tapa synnyttää, jossain etelänmaassa (Italia?) yli 60% naisista synnyttää sektiolla. Mutta en kadu hetkeäkään alatiesynnytystä, mulla se meni niin hyvin kuin voi vaan mennä. En olis myöskään halunnut olla vauvasta erossa heti syntymän jälkeen (heräämöaika), alatiesynnytyksen jälkeen vauvan saa heti rinnalle jos kaikki on hyvin.
19.01.2018 - 8:59
“Meni vähän lysyyn” 😀 😀 😀 Voi ei!
19.01.2018 - 15:04
Tää pelkosektio on kyl aihe josta saa kuulla ja lukea niin ristiävää tietoa ja “tietoa”, ihan riippuen siitä onko kertojana pelkopolilla käyvä äiti vai lääkäri. Lapsen terveyden vaarantuminen yhteistyökyvyttömän äidin kanssa, kiintymyssuhde, maidon nousu, toipuminen kummassakin tapauksessa…
Sehän se taitaa kuitenkin olla, että loppuviimeinen ketään ei voi pakottaa synnyttämään alakautta vasten tahtoaan. Mutta se lääkärin tahdon siirtäminen äidin tahdoksi lienee hyvin painostavaa.
19.01.2018 - 21:49
Vauvan ulostulo on tietenkin paljon helpompaa sektiossa, kun synnyttäjä on puudutettu aivan tunnottomaksi eikä tarvii ite tehdä mitään, mutta se toipuminen onkin sitten toinen juttu. Leikkaushan sektio on siinä missä muutkin, ja saattaa myös mennä jotenkin pieleen. Yksi kaverini juuri synnytti sektiolla ja hoitsut “ilmoittivat isännälle, että vaimo saattaa vuotaa kuiviin”… Eksällä taas sektiohaava tulehtui todella pahasti ja oli kipeä vielä yli kolme vuotta myöhemmin.
Itse oon synnyttänyt alateitse, ja vaikka se oli saatanan työmaa ja repesinkin, niin toipuminen oli nopeaa. Limakalvo-alueet paranee aika pikaseen 😀
Kai tiät pelkopolista ja mitä muita ne nyt yleensä suosittelee jos synnytys ahdistaa?
20.01.2018 - 17:43
Oon samaa mieltä Jancen kanssa. Ota yhteyttä pelkopolille, ne kyllä auttaa ja juttelee sun kanssa kaikista vaihtoehdoista. On tosi paha lähteä kenellekään sanomaan, että mikä on juuri tälle oikea tapa synnyttää. Se täytyy itse tutkimalla ja juttelemalla selvittää. Suosittelen myös yksityisiä synnytysvalmennuskursseja, jos päädyt alatiesynnytykseen. Sieltä saa tosi hyvät eväät positiivisen synnytyskokemuksen luomiseen. Maailma on täynnä ihania kätilöitä ja muita ammattilaisia, jotka haluaa ainoastaan, että sä ja vauva saatte hyvän yhteisen alun <3
21.01.2018 - 15:15
En ole itse synnyttänyt mutta kommentoin sielti mitä muka tiedän. Ainakin alateitse synnytys on hyödyllinen siitä että juuri siinä vauvan saamat bakteeeit ehkäisee allergioita. Joku tutkimus siitä taisi olla että leikkauksella syntyneet olisivat allergisempia kuin “luonnollisesti” syntyneet (omassa kaveripiirissä pitää jopa paikkaansa kun kerran vertailtiin). Mutta onhan se synnytys silti kaikinpuolin pelottavaa ja toivotan onnea ja voimia siihen!
22.01.2018 - 5:57
Tsemppiä! <3
31.01.2018 - 13:20
Vähän jännä että “synnytys pelottaa” tarkoittaisi jotenkin automaattisesti sitä että tarvitsisi jutella sektiosta – sen sijaan, että syvennyttäisiin siihen, mikä siinä synnytyksessä pelottaa ja miten asiaa voisi käsitellä etukäteen… Sarjakuvan perusteella toki mahdotonta sanoa, mitä olit kysellyt.
Suomessa onneksi linjaukset tehdään lapsen ja äidin terveys edellä, eivätkä palkkaus-, kustannus- tai työjärjestelykysymykset pääse vaikuttamaan niin paljoa kuin maailmalla siihen valitaanko alatiesynnytys vai sektio.
Nyt on juuri hyvä hetki pohtia ja työstää pelkoja. Itse vain kapseloin kuolemanpelon jonnekin kunnes työt loppuivat, ja sitten olin kuukauden päivät melankolisen varma että tyyliin kuolen synnytyksessä, vaikka kaikki todennäköisyys nyky-Suomessa on sen puolella, että homma menee (ja menikin) tosi hyvin.