Energiapäiväkirja 19. Yksilön energia

21.10.2012 - 17:18 / grimbird.



Translation:
Why don’t I use all of my free time to save the world?
When it is so important to me too…
I can explain!


Translation:
Collecting information takes a lot of energy bus so does work.
People should be encouraged to be curious and critical both during education and in working life.
Then propaganda wouldn’t affect people so easily. Then people could do something instead of escaping dull everyday life.


Translation:
That sound hopeless!
It is easy to believe in tomorrow when surrounded by people who care!
But then you bump into total idiots somewhere and you lose all hope again!
Maybe I am a hopeless optimist.
Maybe you have to try being an optimist so you could try to do something.

Kategoria: Energiapäiväkirja.



Yksi vastaus - “Energiapäiväkirja 19. Yksilön energia”

  1. nti Täti Kirjoittaa:
    10.12.2012 - 20:25

    Ns. ääri-idioottien seurassa on joskus muuten ihan hyvä viettää vähän enemmänkin aikaa. Huomaa, missä mittakaavassa oma toiminta on – mistä voi relata ja mihin taas kannattaa keskittyä saadakseen muutosta aikaan. Ja miten asioista kannattaa puhua saadakseen ne toisille perille.

    Taustaksi: joskus olen rähjännyt vanhemmille, kun emme kierrättäneetkään sitä yhtä metallipurkkia – vaikka myöhemmin vanhustehuollossa työskennelleenä on tullut huomattua, että niitä purkkeja menee sekajätteeseen niin valtavaa tahtia ettei sillä, poikkeaako joskus tavastaan ole oikeastaan mitään merkitystä. Ympäristöteoista kannattaa miettiä huolella, tekeekö jonkun oman ahdistuksensa hallitsemiseksi (ja tuottaa samalla ahdistusta lähiympäristön ihmisille) vai onko asialla oikeasti luonnon kannalta merkitystä.

    En ole aivan varma, onko huojentavaa vai lähinnä kyynistävää tajuta se, että suurin osa ihmisistä pyrkii tekemään hyvää (vaikka toki epätäydellisinä eivät koskaan omaan ihanteeseensa pääsekään) eikä kukaan siis ole pahuuttaan välinpitämätön – erilaiset arvot vain ohjaavat olemaan eri mieltä. Monelle on ihan oikeasti tärkeämpää, että läheisimmillä ihmisillä, esim. omilla lapsilla ja iäkkäillä vanhemmilla on hyvä olla ja että arki sujuu (ja siis suhaavat autolla työn, vanhainkodin ja Nurmijärven öljylämmitteisen omakotitalon väliä päivittäin ja kiroavat ymmärrettävästi, kun öljyn verotus nousee), kuin se heikentääkö tämä hänen kokemansa hyvä hänen lastenlastensa elämän edellytyksiä. Universalismi on arvo muiden joukossa, eikä suuren kuvion pohtiminen ole siis kaikille yhtä tärkeää – eikä aina yhtä mahdollistakaan.

    Jokaisella on vastuu omasta toiminnastaan ja yksilöiden tavoilla on merkitystä, mutta liika pingottaminen ja ahdistuksen kautta toimiminen etäännyttää ratkaisukeinot tavallisen arjen ja asiaan vihkiytymättömien ihmisten ulottumattomiin. Parasta tulosta aktivismissakin näyttävät tekevän he, jotka nauttivat itse tekemisestä ja jaksavat miettiä, mikä oikeasti toimii, eivätkä stressaa puhdasoppisuudesta tai vaadi nopeita tuloksia.

    Pahoittelut pitkästä vuodatuksesta, samaistun näihin ympäristöstressipalloiluihisi vaan tosi voimakkaasti. Vanhempien pahin loukkaus ikinä teiniajoilta, “et hei voi pelastaa koko maailmaa”, on alkanut pikku hiljaa näyttäytyä ihan fiksuna kommenttina. Tehdään oma osa, se riittää.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus




Mitäs täältä löytyy?

Linkit

Arkistoja