Harmaan pupun päiväkirja

En aio piirtää verikokeista, koska inhoan niitä niin paljon että jalkoja heikottaa ja käsistä lähtee voimat. Olihan se taas kauheaa. Lisävaikeutena luulin etten saisi syödä aamupalaa joten pyörrytti ja näkökentässä vilisi valoja. Viisi putkiloa otettiin. Mutta sainpas heikotukseen appelsiininmakuisen sokeripastillin!

.

.

.

.

.

Koen tarpeelliseksi lisätä, että minulla ei ole tapana olla kakkatahroja pikkareissa.

.

.

Juhannusperjantaina Hobbyn suolistosta löytyi pienen lapsen nyrkin kokoinen kasvain. Viikon alussa Hobby oli ollut hiukan vaisu, mutta ei mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Seuraavina päivinä huomattiin ettei Hobby syö paljon mitään, nukkuu paljon, eikä ryntäile kuten tavallisesti. Eläinlääkärissä kuullut uutiset järkyttivät. Jarkko kertoi röntgenkuvassa erottuneesta kasvaimesta, suolistoa tuskin näkyi sen takaa. Lääkäri sanoi että kasvain on tukkinut suoliston, ja koska se on niin iso, se voi olla kiinni useammassa kohtaa suolistoa. Lisäksi niin iso kasvain oli todennäköisesti ehtinyt levitä. Leikkauksella olisi asian voinut tarkistaa, mutta sanottiin suoraan ettei toivoa juuri ole, ja että kissa jäisi sitten vain nukutukseen.

Ihmeteltiin että miten ei olla voitu huomata, kun kuitenkin silitellään ja nostetaan Hobby usein syliin. Mutta lääkäri sanoi että tällaiset huomataan usein hyvin myöhään. Arvion mukaan leikkaus ei todennäköisesti olisi riittänyt, kasvainta epäiltiin pahanlaatuiseksi. Kemoterapialla olisi saanut vain muutamia kuukausia lisää. Vietiin Hobby vielä kotiin nesteytettynä ja kipulääkkeissä, sillä se oli lääkärissä kovin peloissaan. Lauantai katsottiin kuinka se oli entistä väsyneempi ja halusi olla omissa oloissaan. Kävely näytti vaikealta. Milky, Hobbyn sisko näytti huomaavan että jokin on pielessä ja katseli Hobbya usein. Jäi yölläkin sohvan viereen istumaan katsomaan kun olin käynyt tarkistamassa onko Hobbylla sohvalle tehdyssä majassa kaikki hyvin.

Luin ennusteita kemoterapian toimimisesta ja yleensäkin toivosta niissä tapauksissa joissa kasvain on iso ja kissan sisäosissa. Isojen kasvainten kohdalla tarinat eivät koskaan olleet päättyneet hyvin, vaan kissan viimeiset hetket olivat olleet leikkauspöydällä. Hoitoja tarjoavat eläinlääkäriasemat herättelivät toivoa, mutta Helsingin yliopiston eläinlääketieteellisen sivulta löytyi ankeampaa tietoa. Kemoterapiaa varten kissan pitäisi olla hyvässä kunnossa ja yhä aktiivinen. Lisäksi hoitoja varten olisi pitänyt matkustaa kauemmas, ja Hobby olisi pelännyt vielä enemmän kuin kävelymatkalla eläinlääkäriin.

Sunnuntaina pyydettiin että eläinlääkäri tekisi kotikäynnin. Veimme Hobbyn ulos aidatulle takapihalle vielä viimeisen kerran. Se nuuhki ilmaa ja Jarkko nosti sitä niin että se näki kunnolla aidan toiselle puolelle. Hobby katseli maisemia ja nuuski ilmaa uteliaana. Se jäi olohuoneeseen ikkunan eteen tyynylle makoilemaan kun lähdimme eläinlääkäriä vastaan. Se jaksoi tuskin kehrätä enää.

Hobby haudattiin Jarkon suvun mökille sen torkkupyyhkeeseen käärittynä kahden paperipallon kanssa. Paikalle istutettiin mänty.

.

.

.