Harmaan pupun päiväkirja

Perseestä

9.12.2018 - 10:16 / grimbird.

6 vastausta - “Perseestä”

M. Kirjoittaa:
9.12.2018 - 17:30

Omg onko edellisestä päivityksestä jo näin kauan :’) Ikävän kaupanpäällisen sait, mutta onneksi saat hoitoa <3

Piu Kirjoittaa:
10.12.2018 - 0:34

Voi mökö, ikävä kuulla! Sj-masennus on kyllä tosi perseestä, mut et oo yksin ja siitä selviää kyllä.
Ajatuksesi kuulostavat samoilta kuin mulla jonkin aikaa takaperin. Perhetyöntekijätkin yllättyi, kun sanoin mitä oikeasti mielessä pyöri samalla, kun leikin ja vuorovaikutin hienosti lapsen kanssa.
Onneksi a) apua on tarjolla ja b) osaat ottaa sitä vastaan <3, ja vielä c) vauva-aika on oikeesti tosi vaativa, mutta sen jälkeen aika varmasti helpottaa. Täällä 2,5-v:n tahto ja uhma käy hermoille, mut ei vedä vertoja sille, mitä vauvavuosi oli.
Jutteluapu on tosi hyvä ja ite myös tiivistin tukiverkkoa pyytämällä kavereilta tosi paljon apua ja seuraa. En päässy terapiaan asti ja jäin miettimään, oisko lääkityksestä ollut apua. Tsemppiä sopivien ja just sulle ja teille oikeiden ratkaisujen löytämiseen <33

grimbird Kirjoittaa:
10.12.2018 - 9:43

Kiitos teille!

Minulle tarjottiin lääkkeitä, yksi masennukseen ja toinen ahdistukseen, mutta heti perään sanottiin että jos lapsi vaikuttaa kiukkuisemmalta tai uneliaammalta niin pitää miettiä johtuuko lääkkeistä. En uskaltanut aloittaa kuuria. Käyn sitten vain psykologilla ja terapeuttisessa vauvaperhetyössä, ja alan pikkuhiljaa etsiä terapeuttia.

Olen tässä jäänyt pohtimaan että parannuinkohan nuoruuden masennuksesta tarpeeksi hyvin. Juttelimme psykologin kanssa negatiivisista ajatuskuvioista vai mitä lienevätkään ja huomasin että olen jo pitkään miettinyt tosi negatiivisesti ja itselleni haitallisesti. En haluaisi vahingossa opettaa sellaisia ajattelutapoja lapselle, joten tuntuu tärkeältä hoitaa tämä sairaus kunnolla.

Altsu Kirjoittaa:
12.12.2018 - 13:07

Tsemppiä sinne! Oon just ite rv27 ja jännittää jo valmiiks tosi paljon!
Tuliko teille poika vai tyttöpupunen? Oli niin ihanaa seurata sivusta tätä blogia, kerkesin jo huolestua niin pitkän hiljasuuden vuoks, mutta ymmärtäähän sen että vauva vie kaiken ylimääräsen ajan.

grimbird Kirjoittaa:
12.12.2018 - 18:42

Onnea matkaan! Neuvo on että lepää paljon viimeisinä raskauspäivinä. KANNATTAA! Itse en levännyt tarpeeksi kun en tajunnut että ekat päivät ovat niin rankkoja eikä meno hellitä kovin nopeasti. Suosittelen liittymään imetyksen tuki facebook ryhmään, jos imetys on suunnitelmissa, sain sieltä hyvät neuvot ja selvisin kun luulin että maito loppuu.

Naisoletettu ulos pullahti naistenpäivän kunniaksi. <3 Olen ollut niin väsynyt ja alavireinen etten ole paljon muuta saanut aikaan kuin pieniä virkkuutöitä ja olen lukenut paljon pupun nukkuessa.

Hanna T Kirjoittaa:
16.12.2018 - 11:26

Onpa ikävä kuulla, että masennus hiipi tähänkin elämänvaiheeseesi varjostamaan arkea. Voimia sopivan terapeutin etsimiseen! <3
Tosi osuvasti kuvaat sisäisiä ajatuskehiä. Muille odottajille sen verran lisätsemppejä, että synnytyksen jälkeinen masennus ei väistämättä hiivi jokaisen aiemmin masennuksen kokeneen elämään. Oli ihan tosi hämmentävä kokemus olla vain väsynyt ja pätkämuistinen niin, ettei kaiken edessä ollut kuitenkaan jälkeäkään alakuloisuuden harmaasta esiripusta.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus

Nimi (required)

Sähköposti (näkyy vain ylläpidolle) (required)

Nettisivu