Harmaan pupun päiväkirja

Surkupohdintaa

31.05.2013 - 9:09 / grimbird.

4 vastausta - “Surkupohdintaa”

Tikru Kirjoittaa:
31.05.2013 - 11:16

Tärkeintä on jo tapahtunut muutos ajatuksen ja asenteen tasolla. Lähdetään oletuksesta, että elämme vain kerran – elämästä pitää myös voida ja saada nauttia. Itsensä jyrkkä tuomitseminen maailman tuhoamisesta ei auta miljardien joukossa ketään ja kaupan päälle saa vielä pahan mielen.

Tietenkin yksittäisen ihmisenkin valinnat vaikuttavat, mutta kannattaa pitää korvat pystyssä ja antaa itselleen arvostusta pelkästään jo tiedostamisesta – yrität parhaasi ja se riittää. Suuret muutokset tapahtuvat yksilötasolla yleensä hitaasti, koska mielen on sopeuduttava muutokseen. Jonain päivänä saatat hyvinkin olla täysin omien ihanteidesi mukainen, mutta anna muutokselle aikaa.

Olen seurannut blogiasi pitkään, ihailen piirtojälkeäsi ja tapaasi ilmaista asioita. Olen saanut 28 vuoden ikääni nähden paljon mielenkiintoisia tiedonjyväsiä blogisi kautta. Usko itseen ja omiin asenteisiin varmasti vie vielä pitkälle, joten älä anna “sortumisten” masentaa, niitä tarvitaan muutoksen ja vahvistumisen poluilla. 🙂

grimbird Kirjoittaa:
31.05.2013 - 11:42

Kiitos kommentista! Jee! Yritän pitää korvat pystyssä. =:)

Möme Kirjoittaa:
31.05.2013 - 15:49

Kysy mieluummin, onko elämäsi muka niin hyvää, että tarvitset henkistä ruoskintaa selvitäksesi.

Tikru kirjoittaa asiaa: ole armollinen itsellesi ja hyväksy se, ettei täydellisyyttä kannata tavoitella. Siitä tulee helposti onnettomaksi. Kyllä yrittäminen ja tiedostaminen riittää. Joskus on hyvä keskittyä myös siihen, mitä muutoksia on jo tehnyt, eikä mitätöidä niitä vain siksi, ettei mikään riitä.

Hetkellisiä iloja tarvitsee sitäpaitsi ihan jokainen.

nti Täti Kirjoittaa:
4.06.2013 - 18:42

Voih. 🙁 Armollisuus itseä (ja sitä myötä muita) kohtaan on elämänmittainen oppiretki. Jos tosin vedellään vähän mutkia suoriksi armollista lähestymistapaa helpottamaan voi miettiä, imeekö itse mieluummin vaikutteita tasapainoisen tyytyväisiltä, pilke silmäkulmassa ilokseen asioita tekeviltä ihmisiltä vai teoillaan lähinnä ahdistusta torjuvilta ihmisiltä?

Tietty perspektiivi tuo myös rentoutta: minulle oli ihan silmiä avaavaa olla töissä kotihoidossa. Muistisairailta tai vanhuudenheikoilta ihmisiltä tai heitä hoitavilta sydämellisiltä hoitajilta ei oikein kaiken työn kiireen keskellä voinut edellyttää pienten jätemäärien oikeaoppista kierrättämistä tai sitä ettei tiskejä huuhdottaisi juoksevassa vedessä. Kun näkee miten pienessä osassa talouksia kaikkia ympäristön kannalta fiksuja toimintatapoja noudatetaan, tajusi kummasti miten merkityksetöntä on stressata omassa elämässä (todellisia esimerkkejä) siitä saako metallipurkin kierrätettyä vai joutuuko sen laittamaan sekajätteeseen tai kulkiko jonkin matkan auton kyydissä 20 minuutissa vaikka olisi voinut valita tunnin matkan bussilla.

Jos itseään ruoskii liiaksi, on riskinä että jonain päivänä on sitä mieltä, ettei millään ole enää mitään väliä ja jos mankelista selviää hengissä, joko hylkää itse tai on vieroittanut kaikki läheiset aiemmin niin tärkeästä asiasta.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus

Nimi (required)

Sähköposti (näkyy vain ylläpidolle) (required)

Nettisivu