Harmaan pupun päiväkirja

Hei kuomat!

Päätin jakaa kanssanne prosessin joka edelsi ikiroudasta kertovien sarjakuvien julkaisua. Hahmot ja lopullinen tarina syntyivät yhteistyössä ikiroudan kanssa työskentelevien tieteilijöiden, eli sarjakuvan tilaajien kanssa. Välillä piti tehdä myönnytyksiä, kuten luopua hahmoista tai tarinaelementeistä joista pidin. Lopulta tulin ehkä liiankin varovaiseksi tarinankehityksen ja omien ideoiden tarjoamisen kanssa. Osaltaan varovaisuus juonsi siitä, että kesti kovin kauan saada palautetta, mikä hidasti työskentelyä. Yhdessä vaiheessa inforuutuja haluttiin isommiksi ja jouduin kutistamaan tarinankerrontaan käytettävää tilaa. Mielenkiintoisinta oli käydä palautekeskustelu Inuitin kanssa. Hänen työnkuvaansa kuuluu olla mukana kun tiedettä tullaan tekemään paikallisväestön maille. Tämän yhteistyön kuvaaminen oli tarinan kannalta tärkeää.

En ole lopullisiin sarjakuviin 100 % tyytyväinen (niin niin, enhän minä koskaan) mutta sainpahan valmiiksi. Eniten jäi harmittamaan tarinankaaren lässähtäminen. Tarinassa ei saatu kunnolla käsiteltyä öh… retrogressive thaw slump:in, tien, ja järven yhteyksiä ja vaikutuksia vesistöön. Kokonaisuudessaan prosessi taisi viedä n. vuoden. Opin tästä kaikesta että kun tilaaja ei ole tottunut tekemään yhteistyötä sarjakuvia tai kuvituksia tekevän kanssa, niin tulee itse olla aktiivinen siinä että kertoo selkeästi mitä informaatiota ja tukea tarvitsee jotta voi työstää projektia eteenpäin. Tässäkin oli tärkeää että tiedeasiat ovat oikein, mihin tarvitsin jatkuvaa ohjausta. Ja mikäli on lähettänyt materiaalia, voi suoraan kysyä että olettehan nyt kaikki katsoneet sen läpi ennen palaveria. Ensimmäisiä tarinaluonnoksiani ei kukaan ollut edes lukenut, joten ensimmäisen skypekeskustelun aikana luotiin pohja kokonaan uudelle, pitkälle tarinalle. Tähän liittyen pitää myös mainita kuinka moneen kertaan on valmis tekemään muutoksia ja viilausta sovittua palkkiota vastaan. Englantia sain viilata moneen otteeseen, vaikka olin huomauttanut että teksti on helpoin korjata kun sarjakuva on vielä lyijykynäluonnoksena.

Nyt kuulostan siltä että koko homma oli kauhean tuskaista, ja niin se vähän olikin, mutta olin ajoittain myös todella innoissani projektista. Prosessi sai myös miettimään, että mikä näissä informaatiosarjakuvissa on se tärkein juttu. Noémie, joka teki myös 10 sivua sarjakuvaa projektia varten, osasi käsitellä asiat jotenkin kevyemmin kuin mitä itse osasin. Olinkohan liian innokas kertomaan tarinan? Olisiko pitänyt mennä enemmän kuvallisen informaation tietä? Millainen informaatiosarjakuva onnistuu parhaiten tavoitteissaan? Viimeiseen kysymykseen liittyen, tässä oli ideana kertoa kenttätyöskentelystä ikiroutaa tutkiessa ja mahdollisesti innostaa tulevia tutkijasukupolvia. En tiedä onnistuinko.

 
Osio 1.

Hahmosuunnitelmia, joita pyydettiin ihan ensimmäisenä. Olisi ollut helpompi lähteä luomaan hahmoja sen perusteella, millaiset henkilöt olisivat sopivia kertomaan tarvittavan tarinan ja siinä olevan informaation, mutta oli tämäkin hauskaa. Alkuperäinen tarkoitukseni oli tarkastella ikirouta-asioita ummikon näkökulmasta, mutta Andreas parka joutui lempatuksi muutaman muun mielestäni oivallisen hahmon ohella. Villapaitamies Alviksen olisin myös mieluusti pitänyt mukana.

Kategoria: Enemmän tai vähemmän tosikertomuksia.