Harmaan pupun päiväkirja

Adjektiiveja

10.08.2012 - 10:21 / grimbird.

9 vastausta - “Adjektiiveja”

Katja Kirjoittaa:
10.08.2012 - 13:17

Pakko kommentoida, koska itse tuskailen myös noiden termien kanssa ja myös sen, miten yhteiskunta ja erityisesti media näitä seikkoja esittää.
Yleensä pukeudun miten huvittaa – riippuen tietenkin myös tilanteesta tai tilaisuudesta ja sen mahdollisista vaatimuksista. Välillä tiedostan selvästi tekeväni jotain, jota muut pitäisivät miehekkäänä, kun taas minulle se on aivan luonnollista ja pidän sitä osana omaa persoonaani. En ole ikinä pitänyt itseäni erityisen naisellisena, vaikka kannankin huolta ulkonäöstäni (jos tukka on hyvin, kaikki on hyvin). Joskus hameessa ja korkokengissä on kiva olla, mutta toisinaan ne teräskärkiset maiharit ja musta prätkämallinen nahkatakki tuntuvat parhaimmalta vaihtoehdolta.
Suosittelen tekemään SETAn sivuilla olevan sukupuolitestin, jossa sukupuolta ei jaoitella tylsästi mustavalkoiseen mies–nais-dikotomiaan, vaan päästään myös johonkin siltä väliltä:
http://www.transtukipiste.fi/pelit/ttp0902.php

grimbird Kirjoittaa:
10.08.2012 - 13:34

Olipas mielenkiintoinen testi! Kiitos linkistä. Yllätyin lopputuloksesta. Olen ollut siinä uskossa, että olen aika neutraali näissä asioissa.

Naisellisuuspisteesi: 2
Miehekkyyspisteesi: -24

Elmeri Kirjoittaa:
10.08.2012 - 15:47

mä törmäsin tumblrissa tänään tällaiseen nerokkuuteen

The clothes you wear don’t determine your gender

The clothes you wear also don’t determine your sexual orientation

The only thing that clothes determine is whether or not you are naked.

No liittyipä nyt taas hirveesti mut sai minut ainakin hymyilemään! No okei mun tulokset:

Naisellisuuspisteesi: 4
Miehekkyyspisteesi: -18

Mä tein ton joskus aiemminkin ja olin kaaaauuukana tuolla “sukupuolineutraalin” puolella. Sillon olin ihan et “jes hyvä testi” mut nyt “no ei tollasta kannata uskoo, pah”

grimbird Kirjoittaa:
10.08.2012 - 15:54

Niinhän se on että teisteissä on se vika, että annetut vastausvaihtoehdot eivät koskaan sovi vastaajalle, tai niitä pitäisi selventää. Silti joskus on kiva tehdä varsin typeriäkin testejä ihan höpö sivuilla. =:D Tein joskus testin että mikä Disney pahis olisi poikaystäväsi ja sain sen karmean hunnin Mulanista.

Pete Kirjoittaa:
10.08.2012 - 16:08

Pakko ottaa osaa tähän, kun olen näitä miettinyt viime aikoina.
Jotenkin viime aikoina ovat sukupuolien väliset tuntomerkit selkeästi alkaneet sekoittumaan. Esim. Miehet käyttävät naisellisia vaatteita, hiustyyli epäselvää jne. En niinkään luokittele ihmisten tekemisiä miehisiksi tai naisellisiksi, koska ihmisen asuessa yksin, joutuu hän tekemään kaiken itse, huolimatta onko asia ns. Miehen tai naisen työtä.
Ulkonäössä itsellä on melko selkeät kriteerit miehisen ja naisellisen välillä. Nyrkkisääntönä pidän, että jos voi pistää päänsä pantiksi, että useiden metrien päässä olevan henkilön pystyy sanomaan jomman kumman sukupuolen edustajaksi helposti. Jos ei voi, ei kyseinen henkilö ole minun mieleeni. Esim. Naisilla lyhyet hiukset ovat minulle erittäin miehinen merkki ja miehillä taasen pitkät hiukset.
Mutta en sano, että aina naisen pitäisi pukeutua täysin naiselliseksi. Jotkin tilanteet ovat mielestäni täysin sallittuja. Esim. Tuo mainittu prätkätakki ja maiharit on sallittuja jos on ajamassa pyörällä jne.
Yleinen olemus myös voi olla naisellinen. Esim. Monilla tapaamillani homoilla on mielestäni selkeitä naisellisia eleitä ja puhetyylejä. Myös olen tavannut useita naisia, joiden olemuksesta ei tule heti mieleen, että he tarvitsisivat heti apua kurkkupurkin avaamisessa.
Tiedän….olen vanhoillinen, mutta silleen minut on kasvatettu.

grimbird Kirjoittaa:
10.08.2012 - 16:51

Lainaan Elmerin kommentista: “The only thing that clothes determine is whether or not you are naked.”

Vaatteet joissa viihtyy ja jotka ovat sopivan lämpöiset ja puhtaat ovat aina paras vaihtoehto, riippumatta siitä millaisia ne muuten ovat.

Eikö se ole ihan sama tunnistaako ihmisen heti mieheksi tai naiseksi? Kun minulla oli lyhyet hiukset, luultiin usein pojaksi, se oli toisinaan aika hauskaa. Yleensä luulijat olivat joko vanhuksia jotka sovelsivat aikansa käsityksiä sukupuolista minua luokitellessaan tai pieniä lapsia joiden joukossa pojilla yleensä on lyhyemmät hiukset koska vanhemmat ovat niin päättäneet.

Vaikka vanhempien antamalla kasvatuksella on oma merkityksensä, niin ehkä itsensä kasvattamisella on vielä enemmän. Murrosiässä oli hämmentävää huomata kuinka paljon asioita voi kyseenalaistaa ja kuinka monesta eri näkökulmasta asioita voi katsoa. Mielipiteitä täytyy pystyä arvioimaan ja muuttamaan tai kasvaminen pysähtyy.

Kokeilin murrosiässä meikkaamista, mutta alkoi hyvin äkkiä sapettaa, että miksi toisen sukupuolen olisi muka piirrettävä naamansa uudestaan toisten mieliksi. Jos ei kelpaa niin olkoon kelpaamatta. Silti ajelen sääriä ja kainaloita, selitän että mukavuussyistä, mutta saatan valehdella itselleni tässä asiassa.

Meillä kaikilla olisi todennäköisesti pitkät takkurastat, ellei joku olisi joskus keksinyt hiustenleikkuuta, joten hiustenpituudella ei liene paljoakaan merkitystä. Vaatetuskin on varmaan ensimmäisten riekaleiden aikaan ollut melko samanlaista.

Oltiin joskus Lahdessa satamassa syömässä jäätelöä, ja siellä oli esiintymislavalla jokin tanssahtelutapahtuma. Yksi ryhmä koostui miehistä joilla oli pitkät hameet. Tuskin saatiin niistä silmiä irti kun oli niin hyvännäköistä. Kyllä kyse varmaan oli hameista, eikä mieskauneudesta. =:P

Katja Kirjoittaa:
10.08.2012 - 21:43

Itse koen sukupuoleltaan “epäselvällä” tavalla pukeutuvat ihmiset mielenkiintoisiksi ja yhdistelen omaan tyyliini sekä miehisiä että naisellisia elementtejä aivan surutta.
Kasvatuksella on todennäköisesti jotain merkitystä sekä perheen harrasteilla ja tavoilla, mutta oma tyyli kuitenkin kehittyy vielä pitkään teinivuosien jälkeenkin.
Miehekkyys ja naisellisuus eivät tosiaankaan kerro mitään seksuaalisesta suuntautumisesta (tunnen erittäin miehekkään homoseksuaalin miehen), vaikka tässä asiassa media paukuttaa edelleen stereotypioitaan.
Hauskana välikommenttina voisin todeta, että tukkatyyleillä leikittyäni totesin kerran näyttäväni aivan Antti Tuiskulta. En tiedä, kummalle tämä olisi ollut kohteliaisuus.
Nyt tukkani on vaihteeksi valtavan pitkä eli “naisellinen”. Ja miehelläni on muuten samanlainen.
Kun molemmat vedämme vielä ne mustat nahkatakit päällemme (emmekä missään nimessä aja prätkiä), voi miettiä, että kumpi tässä on naisellinen ja kumpi miehekäs.
En nykyisin enää jaksa vaivata päätäni moisilla ja tykkään lähinnä järkyttää vanhanaikaisia ihmisiä pistämällä kauluspaidan, kravatin ja liituraitaa päälleni.

(Ja niitä naisellisuuspisteitä oli muuten 12 ja miehekkyyspisteitä 6.)

Tulippina Kirjoittaa:
11.08.2012 - 1:16

testinmukaan naisellisuuspisteeni ja miehisyyspisteeni ovat yhteneväiset (2) eli olen tasapainossa miehisen ja naisellisen puoleni kanssa ja surffaan sujuvasti niiden välillä Toisin sanoen testin mukaan olen androgyyni 😀

norpatti Kirjoittaa:
12.08.2012 - 11:15

Mä lähinnä nauran sukupuolirooleille ja inspiroidun niihin liittyvistä olettamuksista ja uskomuksista. Itsehän en koe kuuluvani ihmeemmin kumpaankaan \muottiin\. Naisittelu ja tytöttely ehkä särähtää korvaan jopa enemmän kuin miehittely 😀 Ja kuten jo sanottiinkin, vaatteilla kuuluu saada jokaisen leikkiä miten huvittaa ilman, että saisi turpaansa tms. Ne on kuitenkin VAAN vaatteita.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus

Nimi (required)

Sähköposti (näkyy vain ylläpidolle) (required)

Nettisivu