Energiapäiväkirja 13. Keramiikkaa

11.10.2012 - 14:26 / grimbird.


Translation:
Now little bit of aggravated thoughts.
I got interested in ceramics because it is nice to put your hands into stoneware.
I studied to be an artisan and continued Ceramic and glass- art and design studies in Aalto-University.
I realized that ceramic objects are being produced in massive quantities.

Translation:
Does anyone need me to design a cup for example that is little bit different than all the cups that already exist?
You could drink from any kind of waterproof thing.
Why have we given so much value to what a dish looks like?
Or to any object’s appearance?

 


Translation:
The things I hate the most are tableware sets for party use that are used only couple of times in a year.
Those are Finnish design. A classic set.
Like I care.
Sorry critters but there are needed material resources under your forest so you can bugger off now!

 

Translation:
And sorry fishes and other sea creatures. We need to deliver this cargo.
Oh yea… Sorry! Yup…
I just had to collect the whole series!
And there is going to be a new color for Christmas!
Oh shit!

Kategoria: Energiapäiväkirja.



5 vastausta - “Energiapäiväkirja 13. Keramiikkaa”

  1. Jipe Kirjoittaa:

    Ehkäpä syy koko ajan uusien ja erilaisempien astioiden muotoiluun perustuu siihen samaan, mikä saa ihmisen luomaan periaatteessa mitä tahansa ilmaistakseen itseään. Eihän esinemuotoilu eroa mistään muustakaan taidesuunnasta sen kummemmin. Siitä on vain lopulta syntynyt jonkinlainen muoti-ilmiö ja rahastuskeino. Itse en kyllä yhtään ymmärrä miksi pitäisi olla tietynlaisia astioita, joissa on juuri oikea väri ja esteettinen muotoilu. Sitten vieläpä ne merkkiastiat (yhteen aikaan ainakin meidän suvun tätien oli kaikkien pakko saada kallis mariskooli, ihan vain koska hei, MARISKOOLI!) joiden kaltaisia saisi varmasti mistä tahansa muualta 2 kertaa halvemmalla. Ja sitten ne tungetaan lasikaappiin pölyttymään.

    Itselleni astioissa on tärkeä vain se käytännöllisyys. Vaan olen huomannut että sekin on nykyisin vaikea asia löydettäväksi! Syvät lautaset ovat parhaimmillaan vain parin sentin syvyisiä. Ovathan ne kivan näköisiä mutta tuntuu että nykypäivänä se alkuperäinen tarkoitus, eli käytännöllisyys syödessä, on ihan listan loppupäässä.

    Ja sitten vielä juuri tuo, että ihmiskunnalle on paljon tärkeämpää saada uusi “hieno” ja moderni kuppi tai lasi, kuin ympäristön huomioon ottaminen. Välillä tuntuukin ahdistavalta kun nyky-yhteiskunnassa on tosi vaikeaa elää ilman että aina jollain tavalla on mukana tässä epäekologisessa kehityksen kierteessä. ._. Tai eihän se välttämättä vaikeaa olisi, mutta kun on tottunut että ympärillä on kaikki mahdollinen pienimmistäkin elektroniikkatuotteista lähtien. Niin se yhteisö vain muokkaa kaltaisekseen…

    Nämä sun ekologisuutta jne. pohtivat merkinnät on aina niin mieltä avartavia! Hienoa että tämmöisiä joku ajattelee ja tuo pohdintansa muidenkin tietoisuuteen. 🙂 Itse tulee niin harmillisen harvoin uhrattua ajatuksia näille asioille, niin tulee edes pientä pökkäisyä siihen suuntaan!

  2. kiemura Kirjoittaa:

    Toisaalta sellaiset kestäviksi suunnitellut astiathan varmasti säästävät luontoa, esim. sellaiset jotka kulkee äidiltä tyttäreltä etc.
    Ihastuttava kuva tuo missä pupun pää on osittain kahvikupissa!
    Tuo keräilyvietti on hieman joo ahdistavaa ja että niitä tulee vaan jatkuvalla syötöllä! Tykkään esim. muumimukeista, mutta minusta niitä valmistetaan aivan liikaa vuodessa, pari riittäisi. Lisäksi monet niistä ei ole kovin nättejä.
    Ulkonäöstä: Jos on kerran pakko tuottaa astioita, niistä kannattaa sitten edes tehdä kauniita, ettei ihan täysin mene hukkaan luonnonvaroja esim. rumien ja irvokkaiden esineiden takia! 😀

  3. montrith Kirjoittaa:

    Sielu lepää kauneudessa. Periaatteessa ruoka on samaa mistä sen syöt, mutta on myös tehty tutkimuksia joiden mukaan visuaalinen asettelu voi luoda mielikuvan paremmasta ateriasta. Esteettiset arvot on ehkä vaikea sovittaa yhteen moraalisten kanssa, mutta molemmat ovat kuitenkin asioita jotka vaikuttavat meihin.

    Olen samaa mieltä siitä, että krääsää tehdään liikaa. Tästä nousee kuitenkin kysymys, kuka saa tehdä? Onko inhimillistä kieltää jotain ihmistä luomasta ja toteuttamasta itseään sillä periaatteella, ettei luomukselle kenties ole todellista tarvetta. Ja jos on niin kuka valitsee kuka saa tuottaa ja kuka ei? Onko vain niille annettava oikeus jotka on hyviä jossain? Mutta entä ne joilla ei ole kykyä, onko niiden tukahdutettava kaikki impulssinsa?

    Puhutaan pelkästään kaupallisesta tavarasta. Kuka päättää mitä tarvitaan ja mitä ei? Voiko tarvetta ennustaa etukäteen? Miten voidaan päättää, että joku firma saa tuottaa jotain mutta joku toinen firma ei koska vastaava tuote on jo olemassa? Vaikeita kysymyksiä.

    Omasta mielestäni kannattaa valistaa ihmisiä kestävän kehityksen ja kulutuksen eduista. En kuitenkaan usko siihen, että pitäisi tuntea syyllisyyttä siitä jos ostaa uusia tavaroita. On liian yksinkertaista ajatella, että kuluttamisella olisi vain negatiivisia seurauksia. Ympäristö-ystävällisyys ja realismi tasapainoon sanon. Itse yleensä käytän vempeleitä siihen asti kun ne hajoaa.

  4. Pete Kirjoittaa:

    En nyt mene täysin tuohon keräilyviettiin (jota en enää nykyään niin juurikaan enää harrasta), mutta sitäkin voisi ajatella, että jos niitä mainittuja muumimukeja tulisi esim. tuo pari vuodessa, olisi monella ihmisellä sellaiset hyvin nopeasti hankittuna ja silloin niiden menekki varmaan hyvin nopeasti loppuisi, eli tulisi pitkiä hiljaisia menekkikausia. Kun menekki loppuisi, ei niitä keramiikkatuotteita valmistaville ihmisille voitaisi enää maksaa palkkaa. Jos sellaisia ihmisiä on työttömänä paljon, ei uusia koulutuspaikkojakaan tulisi niin paljon jakoon, jossa opittaisiin niiden keramiikkojen valmistuksen saloja.
    Lopulta sekin ala voisi hiljalleen menettää jatkumon, jossa vanha tieto siirtyy uudelle sukupolvelle, joka vie sitä eteenpäin kehittäen.
    Sellainen ajatus itselle tuli ensimmäisenä ajatuksesta kestävä keramiikka joita ei tehtäisi montaa erilaista kovinkaan usein muutellen.

  5. inkubi Kirjoittaa:

    Ihana kun näkee että joku muukin kamppailee näiden mietteiden kanssa. Usein tuntuu et on ihan yksin. ;__;

    Ja en kyllä myöskään vois vähempää ymmärtää tuota muoti- ja merkkiesineiden perässä juoksemista. Kaverin sisko on esim. tämmöinen et ei missään nimessä mitään muuta halua käyttää kuin kalliita kuuluisia merkkituotteita, koska maine. Ja sitten naureskelee niille keitä ei kiinnosta / ei ole niihin varaa -> ovat täten alempiarvoisia ihmisiä. Urgh. o_.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus




Mitäs täältä löytyy?

Linkit

Arkistoja