Ystävä jonka tarvitsin

12.06.2016 - 10:10 / grimbird.




7 vastausta - “Ystävä jonka tarvitsin”

  1. Juho Kirjoittaa:

    ;_;

    Kun nämä tulee itsellä mieleen niin yritän aina muistaa kuinka paljon parempi elämä on nyt kuin silloin.

  2. jasu99 Kirjoittaa:

    Huh, tuo tunn oli kyllä lapsena ikävän tuttu :< on se kumma miten imiset aina lajittelee toiset eri laatikoihin ja kategorioihin

  3. willle Kirjoittaa:

    Tämä kyllä riipaisi syvältä sisimmästä!

    Yritin aina liikuntatunneilla parhaani, mutta kuitenkaan en vain pärjännyt missään lajissa ja koska en myöskään kuulunut mihinkään porukkaan, olin aina viimeisenä.

    Voi kun olisikin ollut tuollainen ystävä..

  4. Rika Kirjoittaa:

    Tähän voi niin samaistua. Yläasteella minä sitten aloin yksinäni litsaamaan liikuntatunnit. Sitten pitikin alkaa korvaamaan lintsattuja tunteja.

  5. Reine Kirjoittaa:

    Osu ja uppos, kuten näköjään monelle muullekin. Ei pelisilmää, eikä edes sitä kaveria. Ihmetellen katsonut omaa jälkikasvua joilla ei ole tästä ahistuksesta mitään käsitystä. Onneksi!

  6. nti Täti Kirjoittaa:

    Raah! Pistää niin vihaksi, että vaikka tuohon aikaan olisi ollut jo ihan mahdollista huomioida viimeiseksi jäävien tuska, sitä ei ole tehty. Meillä siis paria vuotta myöhemmin ihan iäkkäätkin liikunnanopettajat osasivat ottaa ne himourheilijat jotka on pelin sujumiseksi pakkokin jakaa eri joukkueisiin ja laittaa heidät valitsemaan selkä toisiin päin sekoitetusta rivistä “kolmannen oikealta” jne.

  7. inkubi Kirjoittaa:

    On se kumma, kun tämä ilmiö vain jatkuu ja jatkuu aina vain, eikä siihen saada mitään rotia. >_< Enemmän huolettaa koulun maine kuin lasten hyvinvointi.

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus




Mitäs täältä löytyy?

Linkit

Arkistoja