Kun silloin kauan sitten olin masentunut
11.11.2011 - 7:03 / grimbird.
22 vastausta - “Kun silloin kauan sitten olin masentunut”
Trackback URI | Kommenttien RSS
Jätä vastaus
Mitäs täältä löytyy?
- Aiheeton (3)
- Dinosarja (1)
- Enemmän tai vähemmän tosikertomuksia (57)
- Energiapäiväkirja (23)
- Englannissa (18)
- Fanin kynästä (5)
- Harmaan pupun päiväkirja (597)
- Itsensäsivistämishaaste (3)
- Joulukalenteri 2012 (25)
- Joulukalenteri 2013 (24)
- Joulukalenteri 2016 (25)
- Keskitalven kalenteri 2014 (24)
- Kolmiulotteista (5)
- Midwinter horror holiday calendar 2015 (24)
- Rautaprojekti (33)
- Roolipeli (10)
- Sarjakuvaopinnot (2)
- Sarjakuvapedagogiikan kurssi (7)
- Sarjakuvapiirtäjäbattle (12)
- Sarjakuvatapaamiset (10)
- Tähtipuput (5)
- Tärkeitä paikkoja lapsuudesta (14)
- Yksinäisiä kuvia (134)
Linkit
- En vaan OSAA!
- Helsingin sarjakuvatapaamiset
- Hilloa Hilloa!
- I Say Sabotage
- Ihmeelliset selitykset
- Kahvisaukko's diaries
- Kaninkakkaa
- Liian ironinen hipsteriksi
- nurkissa
- Nyt Loppu Kerruu!
- Piriteatteri
- Sähköjänis
- Sarjakuvaorava
- Susi sorakuopassa
- Taksi Absurdistaniin
- Turrikaanien yö
Arkistoja
- December 2018 (1)
- March 2018 (1)
- February 2018 (1)
- January 2018 (3)
- December 2017 (3)
- November 2017 (2)
- October 2017 (3)
- September 2017 (4)
- August 2017 (8)
- March 2017 (2)
- February 2017 (4)
- January 2017 (2)
- December 2016 (22)
- November 2016 (1)
- September 2016 (3)
- August 2016 (1)
- July 2016 (1)
- June 2016 (2)
- May 2016 (2)
- April 2016 (9)
- March 2016 (3)
- February 2016 (2)
- December 2015 (24)
- November 2015 (4)
- October 2015 (8)
- September 2015 (5)
- July 2015 (1)
- May 2015 (2)
- April 2015 (1)
- March 2015 (1)
- February 2015 (1)
- January 2015 (2)
- December 2014 (24)
- November 2014 (4)
- October 2014 (4)
- September 2014 (2)
- July 2014 (2)
- June 2014 (2)
- May 2014 (5)
- March 2014 (1)
- February 2014 (1)
- January 2014 (1)
- December 2013 (27)
- November 2013 (1)
- October 2013 (2)
- September 2013 (2)
- August 2013 (14)
- July 2013 (7)
- June 2013 (14)
- May 2013 (25)
- April 2013 (6)
- March 2013 (11)
- February 2013 (17)
- January 2013 (15)
- December 2012 (29)
- November 2012 (10)
- October 2012 (26)
- September 2012 (17)
- August 2012 (20)
- July 2012 (3)
- June 2012 (15)
- May 2012 (32)
- April 2012 (17)
- March 2012 (19)
- February 2012 (32)
- January 2012 (32)
- December 2011 (33)
- November 2011 (30)
- October 2011 (32)
- September 2011 (32)
- August 2011 (28)
- July 2011 (26)
- June 2011 (27)
- May 2011 (17)
- April 2011 (9)
- March 2011 (6)
- February 2011 (6)
- January 2011 (5)
- December 2010 (1)
- November 2010 (5)
- October 2010 (8)
- September 2010 (3)
11.11.2011 - 9:27
Juuri tämän takia sun blogia lukiessa tulee kova halu antaa haleja ja tuoda sulle jäätelöä ja/tai suklaata. Mutta on silti super-hienoa että masennus on ohi, ja vaikka joskus onkin suru puserossa ja vaikeaa niin toivotaan että se ei tule enää takaisin.
11.11.2011 - 9:57
Aivan ihana toi viimeinen kohtaus!!!!! 😀 Ihanku miun omat synkistelyhetket. Nää siun jutut on niin mahtavia muutenki 🙂 jeee! lisäää!
11.11.2011 - 12:50
:—( tunteisiini vetosi tämä luomus! </3
11.11.2011 - 16:56
Heippa! Kiitos hyvistä kuvista, tykkään niistä tosi paljon. Elämä ei tunnu niin vakavalta kun sitä voi katsella ulkoapäin ja vielä kanin ajattelemana. Monista jutuista tunnistan myös itseni.. 🙂
11.11.2011 - 17:02
Olenkohan mä paha ihminen, kun tuo viimeinen ruutu oli musta tosi hauska. Tai ehkä se johtui siitä että koko muu sarjakuva oli aika surullinen… ja sitten tuo ilme… eeppistä… X’3
~ Vaikka sun sarjakuvat käsittelis niinkin rajuja aiheita kuin masennus, nuo hyvät uutiset sai hyvälle tuulelle ;3 ♥
+ tuntuu että lintusarjakuva liittyy tähän paljon.
11.11.2011 - 22:15
Viimeiselle ruudulle on ihan oikein nauraa. 😀 Jälkeenpäin monet tuollaiset kohtaukset alkavat tuntua jokseenkin naurettavilta, vaikka silloin ne olivat varsin raastavia. Rankaisin välillä itseäni jättämällä hampaat pesemättä, mutta siitäkin tuli huono omatunto. Hahaha! XD
Hienoa että pupulla on sukulaissieluja! 😀
Yritän jatkossa tehdä vähemmän synkistelysarjakuvia. Nokkasiili olet oikeassa, tein sarjakuvan Varpu linnusta tämän sarjakuvan jälkeen. Pupuhahmoa en siinä kehdannut käyttää.
11.11.2011 - 22:24
Totaalisen samanlaisia kokemuksia masennuksesta, erityisesti toi itsen syyllistäminen on tuttua. Kun on oppinut aina miettimään, mitä vikaa itsessä mahdollisesti on, on vaikea ajatella, että joskus sitä vikaa voi olla jossain toisessakin :-/
14.11.2011 - 15:34
Tykkään psykologin varjosta!
15.11.2011 - 18:58
Olen seuraillut blogiasi jo hyvän tovin, ja suosikeissa on. Sulla on ihania tarinoita.
Voitko heittää linkin siihen sarjakuvaan jonka tuttusi linkitti sulle?
15.11.2011 - 22:51
http://depressioncomix.tumblr.com/ Tässä linkki masennussarjiksiin!
17.11.2011 - 23:07
Voi pieni, totta kai sie olet tärkeä! Eläkä pilaa hyvää paitaa kun rättikin on. *hali* Muista aina että voit ottaa kavereihin yhteyttä jos on paha olo.
18.11.2011 - 7:54
Kiitos! Nyt ei ole ollut noin synkkiä hetkiä, mutta joskus on vaikea uskoa siihen että elämä voittaa. Jatkuvasti kuolee lajeja sukupuuttoon ja metsät hakataan. Täällä ei kerätä energiajaetta…
22.11.2011 - 11:23
Oivaltava, hauska ja sydäntäraastava kuvaus varsinkin niistä pienistä äänistä, joita joidenkin yksilöiden päässä on ja jotka haukkuu paskaksi – mutta ne äänet ei ole oikeassa, se on vain suunsoittoa.
26.11.2011 - 15:58
Aivan loistava sarjakuva. Juuri noin se menee minunkin kokemukseni mukaan. Pienin variaatioin toki. Autoit tuolla varmasti monia ihmisiä. Kiitos.
28.11.2011 - 17:05
Voi pieni! *iso hali*
Todella hyvä sarjakuva. Todella.
Minä olen nyt ihan sanaton ja osaan vain antaa virtuaalihaleja. *cuddles*
1.12.2011 - 15:59
Pitäs ain muistuttaa ihmisii et kun toisile voi antaa anteeks, nii pitäs muistaa ain olla itelleenkin armahtavainen :3 et antas itelleki anteeks kun muilleki voi 8D ihmisiähän kaikki on, kyllä Jumala ymmärtää vaikka välillä failaakin :_D
ja hei, söpö tämä blogi, pupuja täynnä! ;w;
4.12.2011 - 21:43
Oo! Tuttua! Oletko lukenut Richertin Hannelen sarjakuvia aiheesta? Olen usein miettinyt, pitäisikö tehdä sarjakuva omasta toipumisesta. Rohkaisuksi, että kyllä siitä voi parantua 🙂
4.12.2011 - 21:55
Oi, en ole lukenut sitä. En tiennyt että sellainen on olemassa. Kiitos vinkistä!
Ja ehdottomasti pitää tehdä sarjakuva. Masennuksessa kauheinta on se, että olotila tuntuu loputtomalta. On varmuus siitä, että asiat eivät koskaan tule muuttumaan ja samanlaisia painavia mustia päiviä täytyy kestää kaikki elämänsä päivät ennen kuin vihdoin kuolee. Siksi on tärkeää, että masennuksen kokeneet kertovat parantumisestaan. “Kyllä sinä parannut.” Ei kuulosta uskottavalta sellaisten suusta, jotka eivät ole kokeneet masennusta. Tai en minä ainakaan sitä niellyt.
5.12.2011 - 1:58
Jos Roju sanoo noin niin se on sitten niin. En tiedä kenen kautta päädyin sivullesi mutta hyvä sarjakuva.
10.12.2011 - 11:31
Tosi hieno.
9.12.2012 - 23:36
Luin tämän jo silloin, kun Ninni linkitti depressioncomixia. Osuvaa, täytyy sanoa. Silloin en vielä uskonut, että masennuksen väistymistä ei voisi huomata muuta kuin vähän niin kuin jälkikäteen oivalluksena, että nyt se onkin poissa. Nyt uskon. :3
1.06.2013 - 18:26
Löysin tänne mutkan kautta, mutta masennustaustaisena on pakko sanoa että tuo korvat täysin lupallaan oleva pupu kuvaa hyvin (minunkin) olojani ja tunteitani masentuneena. Nyt, kun depressio ei ole enää ajankohtainen asia, tuli tästä mieleen miten huonosta kunnosta olen kuitenkin selvinnyt ylös.
Kiitos, tästä <3