Kun silloin kauan sitten olin masentunut

11.11.2011 - 7:03 / grimbird.




22 vastausta - “Kun silloin kauan sitten olin masentunut”

  1. Eerika Kirjoittaa:

    Juuri tämän takia sun blogia lukiessa tulee kova halu antaa haleja ja tuoda sulle jäätelöä ja/tai suklaata. Mutta on silti super-hienoa että masennus on ohi, ja vaikka joskus onkin suru puserossa ja vaikeaa niin toivotaan että se ei tule enää takaisin.

  2. Nynni Kirjoittaa:

    Aivan ihana toi viimeinen kohtaus!!!!! 😀 Ihanku miun omat synkistelyhetket. Nää siun jutut on niin mahtavia muutenki 🙂 jeee! lisäää!

  3. helii Kirjoittaa:

    :—( tunteisiini vetosi tämä luomus! </3

  4. Minttu Kirjoittaa:

    Heippa! Kiitos hyvistä kuvista, tykkään niistä tosi paljon. Elämä ei tunnu niin vakavalta kun sitä voi katsella ulkoapäin ja vielä kanin ajattelemana. Monista jutuista tunnistan myös itseni.. 🙂

  5. nokkasiili Kirjoittaa:

    Olenkohan mä paha ihminen, kun tuo viimeinen ruutu oli musta tosi hauska. Tai ehkä se johtui siitä että koko muu sarjakuva oli aika surullinen… ja sitten tuo ilme… eeppistä… X’3

    ~ Vaikka sun sarjakuvat käsittelis niinkin rajuja aiheita kuin masennus, nuo hyvät uutiset sai hyvälle tuulelle ;3 ♥

    + tuntuu että lintusarjakuva liittyy tähän paljon.

  6. grimbird Kirjoittaa:

    Viimeiselle ruudulle on ihan oikein nauraa. 😀 Jälkeenpäin monet tuollaiset kohtaukset alkavat tuntua jokseenkin naurettavilta, vaikka silloin ne olivat varsin raastavia. Rankaisin välillä itseäni jättämällä hampaat pesemättä, mutta siitäkin tuli huono omatunto. Hahaha! XD

    Hienoa että pupulla on sukulaissieluja! 😀

    Yritän jatkossa tehdä vähemmän synkistelysarjakuvia. Nokkasiili olet oikeassa, tein sarjakuvan Varpu linnusta tämän sarjakuvan jälkeen. Pupuhahmoa en siinä kehdannut käyttää.

  7. Ninni Kirjoittaa:

    Totaalisen samanlaisia kokemuksia masennuksesta, erityisesti toi itsen syyllistäminen on tuttua. Kun on oppinut aina miettimään, mitä vikaa itsessä mahdollisesti on, on vaikea ajatella, että joskus sitä vikaa voi olla jossain toisessakin :-/

  8. Kristiina Kirjoittaa:

    Tykkään psykologin varjosta!

  9. m Kirjoittaa:

    Olen seuraillut blogiasi jo hyvän tovin, ja suosikeissa on. Sulla on ihania tarinoita.

    Voitko heittää linkin siihen sarjakuvaan jonka tuttusi linkitti sulle?

  10. grimbird Kirjoittaa:

    http://depressioncomix.tumblr.com/ Tässä linkki masennussarjiksiin!

  11. montrith Kirjoittaa:

    Voi pieni, totta kai sie olet tärkeä! Eläkä pilaa hyvää paitaa kun rättikin on. *hali* Muista aina että voit ottaa kavereihin yhteyttä jos on paha olo.

  12. grimbird Kirjoittaa:

    Kiitos! Nyt ei ole ollut noin synkkiä hetkiä, mutta joskus on vaikea uskoa siihen että elämä voittaa. Jatkuvasti kuolee lajeja sukupuuttoon ja metsät hakataan. Täällä ei kerätä energiajaetta…

  13. Möme Kirjoittaa:

    Oivaltava, hauska ja sydäntäraastava kuvaus varsinkin niistä pienistä äänistä, joita joidenkin yksilöiden päässä on ja jotka haukkuu paskaksi – mutta ne äänet ei ole oikeassa, se on vain suunsoittoa.

  14. Tiina Kirjoittaa:

    Aivan loistava sarjakuva. Juuri noin se menee minunkin kokemukseni mukaan. Pienin variaatioin toki. Autoit tuolla varmasti monia ihmisiä. Kiitos.

  15. Sini Kirjoittaa:

    Voi pieni! *iso hali*

    Todella hyvä sarjakuva. Todella.

    Minä olen nyt ihan sanaton ja osaan vain antaa virtuaalihaleja. *cuddles*

  16. Maijju Kirjoittaa:

    Pitäs ain muistuttaa ihmisii et kun toisile voi antaa anteeks, nii pitäs muistaa ain olla itelleenkin armahtavainen :3 et antas itelleki anteeks kun muilleki voi 8D ihmisiähän kaikki on, kyllä Jumala ymmärtää vaikka välillä failaakin :_D
    ja hei, söpö tämä blogi, pupuja täynnä! ;w;

  17. roju Kirjoittaa:

    Oo! Tuttua! Oletko lukenut Richertin Hannelen sarjakuvia aiheesta? Olen usein miettinyt, pitäisikö tehdä sarjakuva omasta toipumisesta. Rohkaisuksi, että kyllä siitä voi parantua 🙂

  18. grimbird Kirjoittaa:

    Oi, en ole lukenut sitä. En tiennyt että sellainen on olemassa. Kiitos vinkistä!

    Ja ehdottomasti pitää tehdä sarjakuva. Masennuksessa kauheinta on se, että olotila tuntuu loputtomalta. On varmuus siitä, että asiat eivät koskaan tule muuttumaan ja samanlaisia painavia mustia päiviä täytyy kestää kaikki elämänsä päivät ennen kuin vihdoin kuolee. Siksi on tärkeää, että masennuksen kokeneet kertovat parantumisestaan. “Kyllä sinä parannut.” Ei kuulosta uskottavalta sellaisten suusta, jotka eivät ole kokeneet masennusta. Tai en minä ainakaan sitä niellyt.

  19. Antti Kirjoittaa:

    Jos Roju sanoo noin niin se on sitten niin. En tiedä kenen kautta päädyin sivullesi mutta hyvä sarjakuva.

  20. Aino S Kirjoittaa:

    Tosi hieno.

  21. nti Täti Kirjoittaa:

    Luin tämän jo silloin, kun Ninni linkitti depressioncomixia. Osuvaa, täytyy sanoa. Silloin en vielä uskonut, että masennuksen väistymistä ei voisi huomata muuta kuin vähän niin kuin jälkikäteen oivalluksena, että nyt se onkin poissa. Nyt uskon. :3

  22. Hanna Kirjoittaa:

    Löysin tänne mutkan kautta, mutta masennustaustaisena on pakko sanoa että tuo korvat täysin lupallaan oleva pupu kuvaa hyvin (minunkin) olojani ja tunteitani masentuneena. Nyt, kun depressio ei ole enää ajankohtainen asia, tuli tästä mieleen miten huonosta kunnosta olen kuitenkin selvinnyt ylös.

    Kiitos, tästä <3

Trackback URI | Kommenttien RSS

Jätä vastaus




Mitäs täältä löytyy?

Linkit

Arkistoja